Talvilomaviikko on lopuillaan. Meillä se meni ihan kotikonnuilla monestakin syystä. Mutta en valita ollenkaan, niin paljon kaikkea tekemistä on myös ilman reissaamista. Ehkäpä mieleisintä puuhaa meillä on laskettelu ja lautailu, siksi suuntasimmekin monena päivänä lähirinteeseen. Ajattelin, että jotain hauskaa ja erilaista haluaisin kuitenkin tehdä ja aloin googlettaa lähialueen mahdollisuuksia.
Huskysafari Jämsässä noin 60 kilsan päästä kotoa tuntui hauskalta elämykseltä. Päätin yllättää perheen ja kerroin vain, että olen jotain suunnitellut. Pari päivää lapset arvailivatkin aktiviteettia ja lupasin kertoa, jos osuu oikeaan. Kymmenistä veikkauksista huolimatta napakymppiä ei tullut, joten hyppäsimme autoon muu perhe autuaan tietämättäminä päämäärästä.
Kaarroimme pihatielle, jossa oli kyltti McAhon safarit. Tämä oli tietenkin ratkaiseva vihje ja rajusta koirakuumeesta kärsivä takapenkki alkoi hihkua riemusta!
Perille päästyämme saimme tutustua koiriin tarhakierroksella. Oli hauska kuulla koirien tarinaa ja taustoja. Mäkiahoilla on 43 koiraa ja jokaista heistä kutsutaan nimellä. Se tuntui hyvältä ja minulle jäi tunne siitä, että eläimet ovat tärkeitä ja rakkaita, eivät vain töissä tarhalla.
Kaikki koirat olivat todella kilttejä ja lapsiystävällisiä. Itse olen tottunut enimmäkseen pikkukoiriin ja joskus lapsuudesta muistan erään pelottavan suuremman koiran, joten jossain takaraivossani on pieni varautuneisuus. Se suli pikkuhiljaa pois, kun näin miten koirat ottivat lapset vastaan ja hakeutuivat lähelle rapsutuksille. Sanomattakin selvää, että lapset olivat ihan sulaa vahaa.
He saivat osallistua valjaiden pukemiseen ja koirat olivat hyvin yhteistyökykyisiä. Ne olivat silminnähden innostuneita, kun tajusivat, että osa porukasta pääsee vetämään. Kun portti lähtöalueelle avattiin, koirat ampaisivat innosta soikeana paikalle. Vaikutti siltä, että vetohommat todella maistuvat.
Istuimme kelkkaan ja edessä istuva kuopus sai taljan tuulensuojakseen. Me emme ajaneet itse, vaan istuimme kyytiin nauttimaan menosta. Tällä tarhalla ei ole kyytiläisiä, jos amatööri ohjastaa. Tämä on turvallisuusasia, jos ohjastaja putoaisi kelkasta, ei kyytiläinen voisi vaikuttaa menoon. Ja koirat kuulema mielellään jatkavat matkaansa.
Meillä oli kahdeksan koiran valjakko, taakse vahvimmat ja eteen nopeita. Lähtökäskyn jälkeen porukka lähti kuin nappi paidasta, huima tunne olla koirien vetämänä.
Koiria ohjataan sanoin, ohjastaja siis kertoo sanallisesti mihin suuntaan mennään. Me teimme pienen kolmen kilometrin lenkin, valittavana on toki muitakin matkoja. Lapset olisivat ilolla matkanneet kauemmaksikin.
Sain teiltä Instagramissa muutamia kysymyksiä kokemuksesta, tässä vastauksia:
Oliko vauhti kova? Koirat taisi olla iloisia, kun pääsivät vetämään?
Oli vauhdikasta, mutta ei pelottavaa. Minulle jäi aito tunne siitä, että koirat tykkäävät vetää ja olivat innoissaan hommasta.
Millä paikkakunnalla tämä on?
Jämsässä, Keski-Suomessa. Lähellä Himosta, jos tämä maamerkki auttaa hahmottamaan paremmin.
Saiko ajaa itse?
Sellainen on mahdollista, pitää sopia erikseen. Me istuimme kyydissä.
Kuinka pitkän matkan vetivät?
Meidän lenkki oli lyhyt, 3 km.
Mikä on hinta?
Elämykseen kuului tarhaesittely, koirien kanssa touhuamista, rekiretki ja makkarat sekä kuumat mehut laavussa. Meillä maksoi 95 e, mies oli mukana, mutta ei tullut kyytiin.
Voiko mennä kaksin vai pitääkö olla ryhmä?
Voi mennä kaksinkin, kannattaa olla yhteydessä tarhaan ja kysyä lisää.
Onko paino- tai terveysasioita, jotka voivat vaikuttaa osallistumiseen?
Kannattaa aina tapauskohtaisesti kysyä järjestäjiltä. Mutta en usko, että painorajaa yksittäiselle henkilölle on, meitäkin oli kyydissä minä ja kaksi lasta. Ajelu saattaa olla pomppuisaa ja se kannattaa ottaa huomioon.
Rekiajelun jälkeen istuimme kodassa lämpimällä mehulla ja paistelimme makkarat. Tämä elämys oli mieleinen ja tuntui, että olisi käynyt pidemmälläkin lomalla. Kaikki järjestelyt toimivat hyvin ja tämä on turvallinen ulkoilma-aktiviteetti myös poikkeusaikana, suosittelen tälläista etelän hetelmän Lappifiilistelyä!
Täältä löydät lisätietoja koirasafareista tai kennel-toiminnasta.
4 Kommentit
Näistä on kyllä kuullut paljon hyvää aika laajalla skaalalla. Ja juurikin tuota, että koirat tuntuvat tärkeiltä ja rakkailta. Kiva kuulla, että tuolla sama juttu. Ja tuonhan sijaintikin on mukava näin eteläisessä Suomessa asuvan kannalta, että voisihan tuota kokeilla! 🙂
Moikka! Kiitos Mikko kommentistasi. Olin myös yllättynyt, että näin lähellä kotia pääsi testaamaan tälläista elämystä.
Suloisia koiria ja varmasti kiva kokemus. Ainoa ongelma on, että perheen viikon ruokaraha hujahtaa kerralla. Ajelu ei tietysti safariyrittäjän kantilta ole kallis, ymmärrän kyllä. Korona-aika vaan tuntuu monen kukkarossa.
Moikka! Onhan elämyksellä toki hintansa ja niin pitää ollakin, nyt yrittäjät tarvitsevat kaikki mahdolliset asiakkaat näinä aikoina. Itse ajattelin niin päin, että saimme Lappi-loman fiilistä koko perheelle alle satasella, varsinainen pohjoisen reissu kun olisi maksanut kymmenenkertaisen määrän. Tämä oli meidän talviloman ainoa maksulllinen aktiviteetti, joten koin kustannuksen oikein kohtuullisena.