Seikkailu nimeltä arki Espanjassa

Nyt se on alkanut – unelman toteuttaminen marraskuusta Espanjassa. Olo on aivan epätodellisen hämmentynyt ja onnellinen: että kaikkien näiden vuosien haaveilun ja suunnittelun jälkeen olemme todellakin täällä. Tässä postauksessa ajattelin kertoa yleisiä fiiliksiä ensipäiviltä.

Lauantai-iltana kirjauduttiin lentokenttähotelliin. Lähtöviikko oli todella hässäkkä: työmatkaa ja paljon töitä muutenkin, pakkaamista, asioiden hoitamista, haikeutta koiran jättämisestä hoitoon jne. Koko perhe oli aika väsyneitä ja tunnelma oli illalla kireä, jännitystä varmasti kaikilla väsymyksen lisäksi. Yöllä käännettiin kelloja, mutta siitä huolimatta lapset heräsivät 4.15, eivätkä enää malttaneet nukkua. Eihän siinä, aamupalalle ja kuudelta lentokenttäbussiin.

Perillä Malagassa

Matka meni hyvin ja hyppäsimme valmiiksi tilattuun taksiin Malagan lentokentältä Fuengirolaan. Matka kesti noin 20 minuuttia loma-asunnollemme. Kerron tästä meidän Espanja-kodista tarkemmin myöhemmin. Sisäpiha on vuorellepäin ja meitä odotti virkistävä uima-allas. Ei ole muuten näin marraskuussa altaalla ruuhkaa ja myöhemmin hoksasimme, että merivesi on allasta lämpimämpää. Tosin avantouimari-äidille ja Suomen järvivesissä karaistuneille lapsille uinti maistuu myös pihan altaassa.

Tänä vuonna meillä on ollut muuttoja ja täytyy ihmetellä perheemme nopeaa sopeutumiskykyä. Ehkä se, että meillä on toisemme ja tärkeimmät tavaramme oikeasti riittävät, niin nopeasti asunto alkoi tuntumaan kodilta.

Hyvinvointikuukausi

Ensimmäisenä aamuna heräsin varhain ja lähdin heti toteuttamaan unelmaani aamulenkistä merenrannalla auringon noustessa. Oli hieman pilvistä, mutta lämmintä. Säät ovat olleet aivan ihania, joka päivä 21-25 astetta! Siellä hölkötellessä tuli ensimmäinen onnellisuuden ja kiitollisuuden puuska. Sitä on hankala selittää, mutta oloni on energinen ja tasapainoinen. Tämä marraskuu olkoon pyhitetty hyvinvoinnille ja sen vaalimiselle: liikunnalle ja lempeälle kehonhuollolle, ajalle ajatella ja olla läsnä, levolle ja uusille kokemuksille. Nälkäiselle sydämelleni täydellistä ravintoa.

Liikkuminen Fuengirolassa

Pikkuhiljaa olemme ottaneet kaupunkia haltuun. Ensin kodin läheisyyttä Los Pacosissa, jossa kivenheiton päässä kaupat, leipomot ja muut lähipalvelut. Olemme kävelleet rantabulevardia edestakaisin, Fuengirolan erikoisuus seitsemän kilometriä pitkä rantaviiva, jossa mahtavat lenkki- ja uintimaastot ja paljon palveluja. Täällä eletään ja hengitetään merta ja aurinkoa. Suomalaisia on paljon, mutta en koe sitä mitenkään häiritsevänä.  Samanlaisia haaveiden toteuttajia he ovat kuin itsekin.

Bussi ja taksit ovat edullisia ja helppoja tapoja laajentaa reviiriä. Jossain vaiheessa vuokraamme myös auton päiväretkiä varten,  mutta ensimmäinen viikko tai kaksi mennään jalan ja julkisilla. Alle 12-vuotiaat eivät saa kulkea yksin, mutta sen kyllä ymmärtää kun katselee paikallista liikennettä. Jalkakäytävät ovat kapeita. Ensin pohdimme, että hankimme pojalle scootin tai pyörän, mutta ei täällä sellaisella ole kovin turvallista liikkua. Niinpä lapset kävelevät, kuten mekin. Hyötyliikuntaa on tullut aivan huomaamatta useita kilometrejä päivässä. Ja se on ihanaa!

Fuengirolan kotikoulu

Keskiviikkona alkoi koulu. Ilmoitimme lapset Fuengirolan kotikouluun, poika ensimmäiselle ja tyttö seitsemännelle luokalle. Koulumatka on meillä 1,3 kilometriä, oikein mukava matka saattamiseen ja hakemiseen. Koulussa on suomenkielinen opetus ja siellä noudatetaan suomalaisen opetussuunnitelman sisältöjä oppilaan yksilölliset tarpeet huomioiden.

Lapset saivat kirjat mukaan Suomesta ja opettajan kanssa on sovittu, mitä opiskellaan. Hieman siis vaatii normaaliopetusta enemmän omatoimisuutta, sillä jokaisella oppilaalla on omat tavoitteensa luokassa. Ensitunnelmat koulusta ovat oikein mukavat ja koulupäivä 9.30-14 mahdollistaa leppoisan aamun ja myös iltapäivään aikaa tehdä kaikenlaista. Eilen tytön luokka oli käynyt pelaamassa padelia (on muuten iso juttu täällä Espanjassa) ja poika välitunnilla leikkimässä rannalla. Koulussa voi tehdä myös kokeita opettajan valvonnassa eli ei tarvitse niidenkään osalta jäädä omaa luokkaa jälkeen. Kerron koulusta lisää, kun kokemuksia karttuu.

Mitäs sitten?

Mama-pantteri eli meikämandoliini (heh, sorry) on ollut ensimmäisen viikon lomalla, joten reissua edeltävät kireydet ovat karistettu sekä kehosta että mielestä. Otin tänne kuntosalikortinkin, jotta saisin hyvän liikkumisvireen päälle. Tuntuu kyllä, että käyn aurinkoenergialla, sillä intoa urheiluun on tosi paljon. Pitää vain muistaa maltti, innostujalla kun saattaa tulla vauhdikas startti, jota seuraa näyttävä hommien tyssäys. Nyt on viisi viikkoa aikaa elää täällä arkea ja toki pyrkiä luomaan rutiineita, joita voi jatkaa Suomessakin.

Ensi viikosta kutsuu työt, teen siis etänä noin puolikasta työaikaa täältä. Puoliso on vuosilomalla, joten perheen rytmi on leppoisa. Läppärin kanssa voi onneksi työskennellä joustavasti, kun kunhan yhteydet pelaavat.

Olen saanut valtavan määrän hyviä menovinkkejä ja iltaisin ja viikonloppuisin tutustumme Aurinkorannikon mahdollisuuksiin ja nähtävyyksiin. Aikaa onkin ihan eri tavalla, kun illat eivät täyty harrastuksista, vaan voimme perheen kanssa tehdä asioita fiiliksen mukaan. Onneksi viiden viikon reissusta puuttuu sellainen suorittamismoodi, aikaa on erilailla on lomilla.

Täällä siis kaikki hyvin. Tai erinomaisesti. Onnellisena liihottelen menemään. Mitä ei tällä reissulla ehditä, niin sitten ehkä ensi marraskuussa… Katsotaan, olisiko mahdollista rakentaa sellaista elämää, että tästä voisi tulla ihan tapa? Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan päivä kerrallaan nautitaan tästä kokemuksesta. Mahdollisille huolille on varattu hyvä hetki ja se on espanjalaiseen tyyliin aina mañana.

Vastaan mielelläni kysymyksiin ja hyppää mukaan Instagramin puolella (@modernistikodikas) , siellä stooreissa on aurinkoenergiaa tarjolla. Saa myös kysyä tai kommentoida ♥