Kotikuulumisia ja kodikkuuden rakentumista

Syyskuun myötä sanottiin hyvästit kesälle, mutta onneksi yleensä vielä tämä kuukausi on lempeä ja lämmin. Ajattelin pitkästä aikaa kertoa kotikuulumisia täällä blogissa, ne kun tulee usein jaettua vain Instagram storyssä, josta ne katoavat taivaan tuuliin. Koti on tuntunut remontin valmistuttua ihanalta ja omannäköiseltä. Eniten rakastan meidän arkea täällä, joka tuntuu soljuvan erityisen hyvin. Piti mennä kauaksi nähdäkseen lähelle, näihän siinä klassisesti kävi.

Sisustuksessa seuraavaksi vuorossa olisi verhojen hankinta, tällä hetkellä lastenhuoneissa riippuu tyylikkäästi pussilakanat, kun rullakaihtimet otettiin rempassa pois. Heille siis pimentävät verhot ja olohuoneeseen jotain vaaleaan ja kevyttä – olen pohtinut jotain kaunista hiekan tai beigen sävyä valkoisen sijaan. Verhot tuovat pehmeyttä ja kodikkuutta, mutta vitsit että niiden hankkiminen on haastavaa. Koska en ole mikään verhonvaihtelija, pitää osua kerralla kohdalleen.

Onneksi takametsä on mainio verho, joten asialla ei ole kiire. Ellei kysytä lapsilta 😀

Sain siskoltani viherkasvien pistokkaita ja lisäksi ostin lyyraviikunan, jotenkin vain rakastan sen olemusta. Plussaa on myös se, että multa saa silloin tällöin kuivahtaa, sillä niin käy joka tapauksessa minun hoidossani. Kodikkuus syntyy juuri tästä kerroksesta, joka pikkuhiljaa nyt rakentuu: tekstiilit, viherkasvit, taide, piensisustus ja kirjat. Kaikki todella tärkeitä tunnelmantekijöitä, mutta mitään näistä ei voi liian kiirehtien pakottaa osaksi kotia. Uskon siihen, että ajan kanssa pala palalta syntyvä sisustus kestää aikaa paremmin, sillä matkaan sisältyy harkintaa ja tunnesiteitä. Enhän halua tappaa peikonlehteä, jonka siskoni on pienestä pistokkasta kasvattanut tai myydä taulua, jonka tarinassa on tärkeä muisto.

Pöydällä näkyvään sisustuskirjaan vielä suositus! Sen nimi on Resident dog ja siinä on kuvia ja tarinoita koirien kodeista ympäri maailmaa (luit oikein!). Eli kaikille koira- ja sisustusihmisille täydellinen hyvänmielen teos!

Olen myös innostunut kaivamaan kameraa esille useammin, mikä tuntuu hyvältä. Kodilla on minulle iso merkitys ja kuten olen kertonut, on tuntunut vaikealta jakaa keskeneräistä. Täydellisyyteen en todellakaan pyri, mutta omannäköiseen fiilikseen kyllä.

Syyskuulta odotan innolla ainakin  treenejä, hämärtyviä iltoja, mökkisaunaa, Habitarea ja Helsingin reissua. Syksyn myötä tulossa on myös järjestelyä, pitäisi laittaa vaatekaapit kuosiin ja laittaa kesäkamppeet varastoon. Mutta sitä en odota ihan niin paljoa 😀

Iloa syyskuun alkuun!

Ps. Sain tänään hinkattua puhtaaksi keittiön laattalattian saumat, leivottua omenapaistoista ja kirjoitettua blogipostauksen vältellessäni kuittien etsintää kirjanpitäjälle. Eli jotain hyötyä siitäkin, että on taitava keksimään sijaistoimintoja, heh. Mutta sen sitten edestään löytää eli eikun hommiin! Kuka muu tunnistaa käytösmallin?