Olen vähän sitä sorttia, että kaikki syyt ovat oivia juhlaan! Se ei tarkoita massiivisia juhlajärjestelyitä, vaan pieniä spesiaalihetkiä tavallisessa arjessa. Mutta jos sitä oikein muovailuvahaukkeli kertoo oman etunimen aamutelevisiossa, pitää sitä nyt ainakin kahvit keittää 😉 Kertun päivän herkkuhetki katettiin aurinkoiselle, jopa kuumalle terassille. Vaikka ulkona loistaa vielä maa osittain valkoisena, sai terassilasia hieman raottaa viilentävän ilmavirran toivossa.
– No mutta maistuisko sitä kuppi sinullekin? Istuhan toki alas kiireemmäksi aikaa!
Kätevällä emännällä on hyvät munkit, ne ovatkin takuuhyviä sillä ne on leiponut joku muu. Vaikka itsetehtyjä leivonnaisia arvostankin, ei minusta ole suurikaan synti ostaa välillä kaupasta tai leipomosta valmista.
Kun on viettänyt viikon lähes sisätiloissa ja katsellut upeita aurinkokuvia lähinnä Facebook- ja Instagram -kuvavirroista, saa ihan erityishekumat pilvettömästä taivaasta. Päivä on ollut muutenkin energinen, kun mieheni valvoi virkeän ja hyväntuulisen vauvan kanssa parituntisen aamuyöllä ja minä sain kunnon unipätkän.
Päiväunien sijaan vetäisin lenkkarit jalkaan, Hugon hinnan päähän ja otin tyttären polkupyörällä kaveriksi pienelle lenkille. Siinä missä kevätaurinko vuosi sitten siivitti minut yli kymmenen kilometrin hölkille, nyt kuntoa lähdetään rakentamaan pikkuhiljaa. Mutta en haikaile menneitä, askel oli niin kevyt ja mieli onnellinen. Loppuraskauden, pimeyden ja liukkaiden jälkeen ihminen on valtavan onnellinen saadessaan liikkua ja vähän hengästyä. Tuntea olevansa elossa!
Tässä Divaani-lehden kuvassa on jotain, mitä meillekin on tullut lähiaikoina! Arvaako joku mitä?
Oli ihana istua hetki terassilla auringossa; nauttia hetkestä ja suunnitella tulevaa. Kotona olisi monta kivaa sisustusprojektia ja kuvauskohdetta, mutta eiköhän niillekin aika löydy tässä lähitulevaisuudessa. Mieheni on vielä ensi viikon kotona kanssamme ja nyt kun olemme koko perhe saman katon alla, tuntuu tärkeältä keskittyä vauvaan ja tyttäreen. Kaikki muu joutaa tarvittaessa odottamaan.
No mutta maistuiko kahvit tässä minun poristessani päivän kuulumisia? Toivottavasti viihdyit! Mitä sinulle kuuluu? 🙂
10 Kommentit
Oliskos teille tullut ensisänky?! Sellaista minäkin meille kaavailin tuon jälkimmäisen loppuraskaudessa, sillä jotenkin tuo kätevä liikuteltavuus kiehtoi kovasti. Jäi kuitenkin sitten tilaamatta, ja pärjäsimme ilmankin. 🙂 Ihanaa, että olette päässeet arkeen kiinni ja nauttimaan jo auringostakin. Toivottavasti aurinkoisia päiviä olisi tänä keväänä paljon!
Juu, ensisänky hyvinkin! Nyt on postauksessa siitä kuvia 🙂 Aurinko antaa tosiaan ihan extraboostin näihin muutenkin ihaniin päiviin!
Ihanalta kuulostaa teidän arki! Vaikka fiilikset pikkuvauva-aikana taitaakin vaihdella kamalan ihanan ja ihanan kamalan välillä hyvinkin nopeasti =D
Nyt vielä elellään onnellisessa pienessä kuplassa 😀 Varmaan niitäkin päiviä on edessä, kun väsymys painaa ja kädet loppuvat kesken. Mutta murehditaan niitä sitten, kun niiden aika on 😉
Sänkyä minäkin veikkaan 🙂
Voi miten ihanan seesteiseltä ja onnelliselta vaikutat! Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee kuin rakkaita ihmisiä ympärilleen, arjen pieniä iloja kuten kahvikuppi auringossa! Siitä se onni tulee, ympäriltä!
Kyllä, ensisänky! Nyt on uudessa postauksessa siitä kuvia. Olo on todella onnellinen ja seesteinen, kaikki on tässä ja nyt <3
Ihania kuulumisia! <3
Tänne kuuluu ihan hyvää. Kiitos. Kiitettä pitää ja kamala vauvakuume vaivaa. 😉
Kiitos Nippe! Voi, se on katala kuume 😀
Hei! Mitä mieltä Hugo on uudesta tulokkaasta – tuijotteli vauvelia jossain kuvissa vähän hämillään olevan näköisenä?
Moikka! Hugo ei ole ollut juuri millänsäkään, käy tervehtimässä ja jatkaa menojaan. Tämä kevät on saanut sen vähän pyörälle päästään, kun joka paikka on täynnä mielenkiintoisia hajuja 🙂