Tänä vuonna tapahtuu paljon ihania asioita. Tulemme asumaan yhteensä viidessä osoitteessa, kuulostaa paljon villimmältä, mitä se todellisuudessa onkaan. Tiedän, että moni on kuulumisia jo odottanut, olenhan asumiseen liittyen kertonut elämästämme jo kohta kymmenen vuoden ajan tässä blogissa. Ensin piti kuitenkin saada asiat selkeäksi sekä omassa päässä, että paperilla, jotta voimme kuulumisia jakaa.
MIKSI MUUTIMME VIIMEKSI?
Mistähän edes lähtisin liikkeelle? Ehkä pieni taustoitus on paikallaan? Me muutimme pois rakennuttamastamme omakotitalosta 2,5 vuotta sitten, juuri ennen koronaa. Olimme rakentaneet mökin, kuopus oli neljän vanha, esikoinen paljon harrastava kymmenvuotias. Olin aika poikki, vaikka ei sitä moni nähnyt. Tein täyttä työviikkoa asiantuntijatehtävissä ja pyöritin ponnekkaasti omaa yritystäni. Mies oli vuorotyön vuoksi paljon iltoja ja viikonloppuja pois. Kuopus oli niiiin huono nukkumaan! Elämässä oli paljon ihania, rakkaita ja mielenkiintoisia asioita, mutta ne olivat myös kasautuneet korkeaksi, hieman jo huojuvaksi torniksi.
Ajoin joka aamu töihin toimistolle ja iltapäivisin kotiin. Kuljetin lapsia harrastuksiin, tein töitä kun he nukkuivat. Istuin autossa ja kokouksissa ja koin, että oma aikani oli Prisman hyllyjen välissä. Aika toki muuttaa muistoja, saatan kertoa tarinaa nyt eri tavalla.
Mietimme, että yksinkertaistetaan. Mökki valmistui ja ajattelimme, että sen rinnalle meille riittäisi pienempi citykoti. Kompaktit neliöt, vähemmän hommaa, lyhyemmät matkat kaikkialle. Muutimme nykyiseen kotiimme ja kun olimme päässeet asettumaan aloillemme, iski pandemia. Työelämä mullistui, kun etätyöstä tuli normi.
MIKSI MUUTAMME NYT?
Teen töitä poikani huoneessa, työni luonne vaatii tilan, jossa saan suljettua oven. Harrastuskamppeet eivät mahtuneet minnekään. Jossain vaiheessa huomasimme, että työhuone ja isompi varasto tekisivät elämästä todella paljon helpompaa. Mietimme, että pidetään silmät auki, jos jotain tulee. Kaikki asuntomarkkinoita seuranneet tietävät, että viimeiset kaksi vuotta ovat olleet aivan hurjia. Hinnat ovat nousseet, eikä tarjontaa juuri ole. Me kävimme katsomassa taloja ja tontteja, yksi oli varauksessakin. Mutta asiat eivät loksahtaneet. Emme halunneet maksaa asuinalueemme hintapyyntöjä, alueemme hinnat ovat nousseet eniten koko Jyväskylässä. Emme voineet myöskään vaihtaa aluetta, koska lasten vieminen taas uuteen ympäristöön ei tuntunut hyvältä. Rakentaminen tuntui myös kalliilta ja vaivalloiselta. Aikaakaan ei olisi enää tässä perhekoossa ikuisesti, tytär täyttää jo kolmetoista. Jos hän muuttaisi ylioppilaana pois kotoa, siihen on kuusi vuotta. Rakentaminen nappaisi siitä 2-3 vuotta ainakin. Ei pysty.
MINNE MUUTAMME?
Kun keskustelimme lasten kanssa vaihtoehdoista, heillä oli aina yksi ja sama kanta. Palataan takaisin! Mennään sinne, mistä lähdimmekin. Ei tietenkään, sehän olisi peruuttamista taaksepäin, enkä ole tottunut juuri peruuttamaan, kauhistuin ensin. Pysähdyimme kuitenkin miettimään tätäkin, olimmehan kääntäneet kaikenlaisia kiviä.
Plussat ja miinukset ruutupaperin kulmaan. Mikä on tärkeää? Mitä arvostamme? Mitä olemme oppineet tässä kodissa? Mikä tekee lapset onnelliseksi? Kuinka arki muodostuu? Mitkä asiat ovat muuttuneet sitten edellisen muuton? Olisimmeko kuin kotonamme siellä, jossa lastemme juuret ja edelleen moni parhaista kavereista ovat? Mitä ihmiset ajattelevat? Mitä itse ajattelen?
Nooooo… Olisiko siellä jotain kiinnostavaa myynnissä? Julkisesti ei tietenkään mitään, mutta aina voi soittaa pari puhelua. Ensimmäisestä tuli jo täydellinen vinkki: se Kannustalo saattaa olla tulossa myyntiin. Ja olihan se. Nyt siitä on käsiraha maksettu ja muutamme sinne joulukuussa. Sen ihanasta olohuoneesta on kuva tuossa ylhäällä, näyttääkö se kenellekään tutulta?
Mitä ne kolme muuta osoitetta on, kun nykyinen ja uusi vähennetään siitä viidestä? Palataan niihin seuraavassa postauksessa, sillä muuten tästä tulee romaani. Niin joo, myös meidän nykyinen koti on löytänyt uudet asukkaat!
Pitää mennä kauas, nähdäkseen lähelle, sanotaan. Ei elämä ole onneksi mikään suora lineaarinen viiva, jossa on alkupiste ja päätepiste. Se voi olla vaikka millainen syherö, pääasia että on eläjänsä näköinen.
Ps. Nyt jos sinua joku tässä postauksessa ärsyttää, nuku yön yli ja palaa kommenttilaatikkoon vasta sitten. Kiitos ♥
29 Kommentit
Niin se elämä vaan yllättää – onnea! Ihana kuulla, että löytyi koko perheelle mieluisa ratkaisu. Meillä on vasta aavistus tuollaisten ajatusprosessien käynnistämisestä, ja nyt jo välillä puuskututtaa. Te olette jo voiton puolella, kun ratkaisut on jo tehty ja pääsette käytännön toteutukseen kiinni.
Ihana postaus ja seuraavaa odotellessa! 🤩 Aina on joku joka jaksaa kitistä muiden valinnoista 😯
En ymmärrä miten kenelläkään voi mennä tunteisiin muiden ihmisten muutot tms asiat! Huvittavaa tämä some-maailma. Minusta tuollaisia päätöksiä ei tarvitse kenelläkään ulkopuoliselle perustella, tärkeintä et löysitte teidän perheen tilanteeseen parhaan ratkaisun. Elämä muuttuu ja muuttaa, miksei kulkisi mukana 😊
Onnea, onnea & rohkeasti sinne minne sydän (ja koko TEIDÄN perhe) sanoo!
Ei ärsytä postauksessa yhtään mikään 😀 Ihanaa, kun teillä asiat loksahtavat kohdilleen kaikkia miellyttävällä tavalla ❤️ Meillä taas mies on täysin haluton muuttamaan ensimmäisestä, 15 vuotta sitten ostetusta talostamme minnekään ja itse taasen olen totaalisen kyllästynyt asumaan täällä. Harrastusmahdollisuudet ovat huonot, pitkä matka töihin ja jatkuva sähkön sekä bensan hintojen kallistuminen olisi mielestäni riittäviä syitä muuttaa, mutta ei tunnu perustelut herralle riittävän 😞 Asuessa lähempänä työpaikkaa ei tarvittaisi edes kahta autoa, kun töihin pystyisi kummatkin halutessaan menemään esim. kävellen tai pyörällä. Siinäkin tulisi säästöä. Mutta ei ollut tarkoitus kertoa omista ongelmista, vaan tulla onnittelemaan teitä uudesta kodista 🍾
Ihana kun on muitakin, jotka uskaltavat tehdä muutoksia elämässä sen sijaan että jäisi ”kitumaan” vanhaan. Tämä postaus resonoi muutenkin vahvasti, tässä lyhyesti syy:
Olemme muuttaneet usein sekä omani, että mieheni ammatin vuoksi. Tälläkin hetkellä asumme ulkomailla, vaikka meillä on myös oma koti Suomessa. Tällä kertaa tarkoitus ei ollut muuttaa ulkomaille koko perheen, mutta kun tilanne alkoi tuntua siltä, että haluamme olla perheenä yhdessä, teimmekin muutoksen hyvin nopeasti, ja pakkasimme matkalaukut koko perhe. (Toki päätöksenteossa käytettiin tarkkaa harkintaa, ja tämä on asia jota tuntuu olevan suotavaa korostaa, ettei saa tuuliviirin mainetta.) .
Olen rivien välistä saanut kuulla pientä vinoilua siitä, että miten teemme näinkin ison päätöksen ”kevyesti”, eikö lasten olisi ollut parempi käydä koulua tutussa ympäristössä. Joskus olen mennyt tähän ajatukseen mukaan, ja soimannut itseäni siitä, että pitäisikö vain tehdä itselleen ”yksi koti”, ja pysyä siinä vaikka miten elämäntilanteet muuttuvat ympärillä. Nykyään pidän tätä vahvuutena, ja ennen kaikkea vahvuutenamme perheenä sitä, että uskallamme mennä kohti omannäköistä ja onnellista elämää.
Elämä ei kuitenkaan ole tarkoitettu jatkuvaan murehtimiseen, vaan jos jotain asioita voi elämässään muuttaa, se kannattaa tehdä. Toki on asioita joille ei voi mitään, mutta tämäkin asia teidän kohdallanne oli juuri sellainen, jolle jotain pystyi tekemään. Ihailen nykyään tämmöistä rohkeutta, ja avarakatseisuutta elämää ja valintoja kohtaan.
Miten mahtavaa!!! Onnea! Meillä asuu enää nuorin kotona, eikä todennäköisesti enää vuotta/kahta pidempää. Olen jo pari vuotta yrittänyt ylipuhua miestä muutokseen, mutta hankalaa on. Itse on talo rakennettu järven rannalle joten tunneside on vahva. Mutta silti, muutos pitää pirteänä ja jatkan miehen pehmittämistä 😅
Kiitos Elina myötäelosta! Usein muutos kypsyy hitaasti ja sitten kun asiat loksahtavat, alkaa tapahtua. Tsemppia matkalle!
Onnea ja ihan mahtavaa! Ihmettelen sitä, kuten muutkin kommentoijat, mistä, miksi ja mitä ihmiset valittavat, kummastelevat tms teidän muuttoasioitanne. En saa siitä oikein kiinni! Me olemme muuttaneet aina kun siltä tuntuu, joskus asuneet 2 v, joskus 7 v, välillä myyty oma ja oltu muutama vuosi vuokralla jotta päästy jollekin alueella miettimään olisiko se meidän, ja kun ei ollut, niin taas pakattu padat ja kattilat. Kerranpa ei ehditty edes muuttaa rakenteilla olevaan asuntoon, kun muutimme mielemme. No, se oli se aika kun korona alkoi; olimme ostaneet rakenteilla olevan kerrostaloasunnon, mutta se ei sitten tuntunutkaan omalta, muutimmekin täysin toiseen kaupunkiin tai oikeastaan maalle. Jokainen tehköön omat ratkaisunsa ja eläköön oman näköistä elämää. Meillä ei enää ihmetellä kaveripiirissä yhtään muuttojamme, paremminkin ’vieläkö viihdytte siellä, milloin muutatte’. ☺️
Moikka Johanna! Mietin itsekin pitkään, mikä siinä ärsytti. Tuli sellainen fiilis palautteesta, että olen ahne ja epäekologinen, vaikka en edes tarkemmin uudesta osoitteesta kertonut. Ja jossain sitä on kuitenkin asuttava 😀 Onneksi saa muuttaa, sekä kotiaan että mieltään!
Kaksi aiempaa kotianne on näyttänyt kuvissa ihanalta! (Maisemat erityisesti 😍) Innolla odottelen uuden kodin esittelyä sitten ainakaan. Varmasti upea sekin! Hyvä huomata, mikä ei omaan tilanteeseen sovikaan, ja etsiä parempaa ratkaisua. Ehkä negatiiviset kommentoijat kipuilevat oman tilanteensa kanssa; eivät uskalla ryhtyä muutokseen, ja ärsyyntyvät, kun toiset siihen pystyvät. Ihanaa että olette ratkaisussa huomioineet myös lasten toiveet 😊 Tsemppiä muuttoprojektiin! 💪
Lämmin kiitos Laura! Uusi koti on tosi ihana, mielestäni hyvällä tavalla tavalllinen talo. Ei linna tai superluksus, vaan meidän perheen tarpeisiin passeli koti lasten unelmasijainnilla. Hyvä siitä tulee <3
Ihana lukea, että asiat ovat tällä tavoin loksahtaneet kohdalleen! Hauska ja jännittävä vuosi teillä edessä ja jouluksi omaan kotiin <3 Kun kysyit, näyttääkö olohuone tutulta, niin tokihan mun sisäinen internetsalapoliisini heräsi, ja taidankin tietää, mistä koti on aiemmin tuttu. Näin ne polut risteävät, eipä sitä etukäteen arvaisi.
Voi kiitos Liisa! Kyllä ne asiat aina järjestyvät ja kun sielu janoaa sekä turvallisuutta että seikkailuja, tämä lienee meidän tapa elää. Talo on tosiaan ollut blogissani esittelyssä 2016. Ei olisi silloin uskonut, miten tiet vielä kohtaavat <3
Aargh, cliffhanger! 😀 Ei vaiskaan, aivan mahtavaa, että asiat loksahtelevat paikoilleen. Kerroit hyvin, että olosuhteiden muuttuessa täytyy joskus miettiä kuvioita uudelleen. Tuskin maltan odottaa jatkoa. 🙂
No pieni cliffhanger lipsahti! Seuraava alan naputella viiden osoitteen postausta 😀
Asioilla on tapana järjestyä! Olen itse ilmoittanut miehelleni, että enempää en rakenna hänen kanssaan (tai kenenkään muunkaan), että kolmas talomme on nyt pysyvä. Jos mökki pitää rakentaa niin okei, mutta kotia en enää rakenna. Kolme taloa riitti. Jokainen voi tehdä omat päätöksensä eikä muiden päätökset ole keneltäkään toiselta pois. Onnea uuteen kotiin!
Hei Saila! Asiat todellakin järjestyvät! Ja kuten sinäkin, minusta tuntuu myös rakentaminen kaukaiselta. Toki jos jostain lottovoitto putoaa, katsellaan sitten (en edes lottoa). Nyt on aika keskittyä muihin juttuihin. Kiitos toivotuksista ja ihanaa kevättä!
Onnea ja siunausta teille. Sinun postaukset on ihania ja elämänmyönteisiä. Rohkeita ja aitoja. Olen näitä vuosia lukenut, jonka aikana oma perhekoko on kutistunut neljästä yhteen. Silti elämässä selvitty. Asumismuoto on vaihtunut omakotitalosta rivitaloon, siihenkin tottuu ja tulevaisuus on vielä arvoitus. Yt. Nainen 45v.
Olen ennen naimisiimenoa muuttanut 14 kertaa, sen jälkeen en kertaakaan. Juuri tuli 22 vuotta täyteen molempia, kämppää ja miestä.
Onnea, hieno esimerkki pysyvyydessä! Meilläkin taitaa miehen kanssa olla se 22 vuotta yhteistä matkaa, mutta asunnot sitten vaihtuneet hieman tiuhempaan 😀
Lämmin kiitos Leena! Näin se on, elämästä ei koskaan tiedä. Pitää vain toivoa, että vaikka vuodet olisivat tuulisia, silti aina pärjää ja putoaa jaloillleen. Asiat järjestyvät <3
Tämähän oli aivan ihana kertomus! Onnea!
Iso kiitos <3
Ihana, tehän olette seuranneet sydämen ääntä – voiko sen parempaa ollakaan 😊💛 Onnea ja aurinkoista kevättä ☀️
Moikka Mira! Näin teimme ja ei silloin kovin pahasti luulisi eksyvän 😀 Sinnekin kaunista kevättä!
Can’t wait to see more photos of your new home! Onnea!
Kiitoksia 💛☀️
Ihana postaus, kiitos! Ja puhutteleva myös… Itse olen juuri tuossa ”horjuva torni” -vaiheessa, kuopukset tosin jo eskarissa, esikoinen toisella luokalla, yöt edelleen rikkinäisiä ja nyt vielä koiranpentu sotkee palettia (luulin, että asiat oli jo rauhoittuneet, mutta ei ehkä sittenkään riittävästi). Energia ja ilo on aivan lopussa ja mietin juurikin, mistä suunnasta lähteä pakettia keventämään. Oma, 2020 rakennutettu iso talo tuntuu helpoimmin irtoavalta palikalta, kahdessa vuodessa hinnat on nousseet niin että vaihto pienempään houkuttelisi asuntolainan (=rahahuolien) merkittävällä keventymisellä, samoin kuin vaikka rivitalon helppous saattaisi tuoda aikaa lisää. Avaimet käteen rakennuttaminenkin voisi olla vaihtoehto, jos vaan tontin saisi koulun alueelta… Kuitenkin käytyäni ”ikkunashoppailemasssa” vähiä myynnissä olevia taloja / asuntoja, näyttää oma koti palatessa tuhat kertaa niitä ihanammalta! Täällä siis palaset vielä loksahtamatta yhtään mihinkään, joten oli ihana lukea kuinka olet saanut teillä kaiken järjestettyä. Useinhan suurin vaikeus on kunnolla hahmottaa ja sanoiksi pukea mikä se oma unelma onkaan, toteuttaminen saattaa ihme kyllä olla jo helpompaa.
Meillä keski-ikäisillä täyttä palettia pyörittävillä on kyllä paljon lautasella näinä päivinä, pitää olla ylpeitä miten selviämmekään (vaikkei siltä koko ajan tuntuisi) <3