On se vaan ihan parasta, että klo 23 aikaa voi hyvinkin istuttaa mansikoita ja herneitä takapihalla, kun yö on lämmin ja valoisa. Hauskemmaksi sen tekee se, että naapurissa asuva ystävä tekee samaa hommaa ja kiikuttaa sinulle omalta pihalta ylimääräisiksi jääviä taimia. Suomen pimeistä vuodenajoista ei kyllä selviäisi ilman tätä uskomatonta valoa, joka lataa ihmisiin energiaa ja ystävällisyyttä.
Fiksut ihmiset kuitenkin pitävät kiinni unirytmistään, vaikka luonnonvaloa onkin tarjolla ihan kummallisiin aikoihin 😉 Kun päästän Hugon myöhäisiltapissalle juuri ennen nukkumaan menoa, usein istahdan pariksi minuutiksi terassin portaille. Olo on jo väsynyt ja tiedän valvoneeni vähän liian pitkään, mutta pieni pysähtyminen tuntuu tarpeelliselta. Silloin viimeistään ehtii aistia kesäyön tuoksuja, nurmikon kevyttä kosteutta, kuunnella metsän ääniä ja käen vaimeaa kukuntaa. Yleensä siinä vaiheessa pohdin, mitä hyvää tässä päivässä on ollut. Se hetki on sellainen oman pään sisäinen kiitollisuuspäiväkirja.
Jokaisesta päivästä löytyy jotain hyvää. Harvoin, mutta joskus ilonaiheita kaivetaan virkkuukoukulla, yleensä löytyy helposti monta kiitollisuuden aihetta. Omalla asenteella on iso merkitys siihen, millainen päivästä tulee.
Yksi ilonaihe voi olla vaikkapa tienvarsia valloittavat metsäkukat, joista ihan ilmaiseksi saa jokainen hakea kaunistuksia kotiinsa. Koiranputken hento olemus tuo mieleen harsokukan. Sesonkiaikana on kivempi käydä pientareella poimimassa varsi, kun sijoittaa kolme euroa per oksa kukkakaupan samanhenkisiin antimiin.
Koiranputkesta päästään himpun verran ontuvalla aasinsillalla kuvaputkeen. Kamerapohdiskeluni saivat päätöksen ja opettelua odottaa uutukainen Canon 6D-kamera ja 50 mm 1.4-objektiivi. Uusia haasteita ja ilonaiheita on luvassa valokuvauksen ihmeellisessä maailmassa, tuskin maltan odottaa!
Positiivisia viikonloppufiiliksiä sinullekin!
6 Kommentit
Olen itse alkanut viime aikoina myös tehdä pikkujätkän kanssa niin, että vähän ennen nukkumaanmenoa on käyty ihan rauhassa meidän terassilla. Oltu vain ja kuunneltu ympäröiviä ääniä ja osoiteltu jänniä juttuja. Tuntuu, että tuo poikakin on nukahtanut sitten ehkä vähän helpommin. Kaikki tuollaiset pysähtymisen hetket ovat kyllä mahtavia ja niistä täytyykin ottaa kaikki ilo irti. 🙂
(ja peukkua vielä tuolle uudelle kameralle! Teistä tulee varmasti pitkäikäiset ystävät!)
Kiitos Satu! Kesäillat ovat kyllä ihan ihmeellisiä <3
Oi, tuota kameraa olen itsekin haikaillut, mutta saatan ottaa vanhasta 50D.sta vielä kaiken irti ennen sijoitusta ja selvitä kalustonpäivityskuumeesta uudella laajakulmalinssillä.
Kamerakuume on katala tauti, tiedän tunteen 😀
totta. Kesällä kannattaa nauttia luonnonantimista ja jättää kukkakaupan oksat hakematta 🙂
Eikös se rentun ruusu aja saman asian kuin oikeakin ruusu? Niitä ainakin olisi nyt tarjolla 😀