Miksi sitä kotia pitää rempata?
Niin, miksi. Miksi pitää sisustaa? Miksi pitää rakentaa? Miksi pitää haaveilla? Miksi pitää blogia ja kirjoittaa näistä asioista? Miksi ei voi antaa asioiden olla?
Ymmärsin jo remppa- ja haavelistaa kirjoittaessa, että se saattaa aiheutta närää. On eri asia toteuttaa erilaisia projekteja pikkuhiljaa, kuin kirjoittaa lista ennakkoon suunnitelmista. Yksi asia, joka postauksen kommenteissa nousi esille, on remontoinnin vastuullisuus. Aihe on monitahoinen ja monikerroksinen, enkä voi todellakaan antaa yhtä selkeää vastausta. Sen tiedän, että ekologisinta olisi olla tekemättä mitään, silloinhan ei tulisi mitään kulutusta. Mutta ei asia ole todellakaan niin mustavalkoinen.
Alkuun sanon, että arvostan keskustelun avausta, vaikka koen sen myös haastavaksi. On hyvä, että haastetaan ajattelemaan vastuullisesti. Tunnen vastuuta ja siksi kirjoitan tätäkin postausta.
En ole kovin paljon näyttänyt kuvia kotoa, enkä yksilöinyt remontin tarvetta. Mitä on vastuullinen remontointi? Saako remontoida vain siksi, että kaipaa uudistusta, haluaa tiloista oman maun mukaisia tai fiksata kulumia, joiden kanssa voisi periaatteessa vielä elää. Mikä merkitys on sillä, että asukkailla on hyvä olla kotonaan omaan itselleen visuaalisesti viehättävässä ympäristössä? Sisustajana – tai anteeksi ihmisenä – yksi arvo on minulle on se, että kodissa on hyvä olla.
Kodin värien tai materiaalien valinnat vaikuttavat hyvinvointiini. Minulle sisustaminen on osa identiteettiä, ei vain rakas harrastus ja työ, vaan elämäntapa. Jos ei olisi, en olisi kymmentä vuotta kirjottanut tästä. Koti ei ole vain seinät ja niiden väri. Se on tunnetta, turvaa, iloa, yhteisöllisyyttä, sielun lepoa, omaa tilaa ja rauhaa. Materiaalivalinnoilla voi vaikuttaa akustiikkaan, joka tuo levollisuutta. Luonnonmateriaalien ja puupintojen kerrotaan tutkitusti rauhoittavan ja laskevan stressitasoa ja sydämen sykettä. Moderni teknologia tuo energiatehokkuutta, turvaa ja helpottaa arkea.
Kymmenessä vuodessa toki myös tilat ovat nähneet elämää ja kaipaavatkin uudistusta. On myös vastuullista pitää talosta huolta ja remontointi on yksi tapa. Vaikka lista näytti pitkältä, en ole laittamassa kaikkea uusiksi. Uudistamista tehdään olemassa olevaa kunnioittaen, esimerkiksi juuri keittiöremontin osalta muutimme suunnitelmaa niin, että laattalattiaa ei tarvitse uusia. Säästämme aikaa, rahaa ja materiaaleja. Muissa tiloissa oleva tammiparketti saa jatkaa elinkaartaan vielä pitkään, aito puu kestää patinaa.
Onhan se oikeasti harmi, että kymmenen vuotta vanha keittiö menee remontin alle, mutta siellä ikä jo näkyy. Avaat kuivauskaapin oven, niin myös mikro aukeaa. Astianpesukoneen luukku hiertää roskiskaappia ja tasossa on paljon kulumaa. En todellakaan syyttele valinnoista, itsekin valitsin laminaattilattian ja kalvopintaisen oven visuaalisista ja taloudellisista syistä, kun yli 10 vuotta sitten rakensimme. Ajatukset ovat muuttuneet, tietoisuus lisääntynyt ja ymmärrän nyt paremmin, että isompi kertainvestointi laatuun maksaa itsensä takaisin vuosien myötä.
Eikö se juuri ole vastuullisuutta, että pyrkii edistämään energiatehokkuutta ja valitsemaan aikaa kestäviä laadukkaita ja ympäristöystävällisiä materiaaleja ja tietenkin kierrättää kaiken minkä voi? Tekemään itselleen sellaisen kodin, jossa on hyvä olla?
Koen vastuullisuutta myös valinnoista, joita me aikuiset olemme perheemme puolesta tehneet. Olisi varmasti ollut hyvä ja vastuullinen valinta olla alunperin muuttamatta minnekään. Sitäkin kun ihmeteltiin. En todella tiennyt, että asiat menisivät näin, että tulee pandemia, sota, etätyöt, sähkökriisi ja koronnousut. Elämä ei toimi niin, että nyt totean, että olisipa pitänyt silloin neljä tai kymmenen vuotta sitten toimia toisin, jotta olisin nyt vastuullisempi. Nyt on nyt, eikä menneitä voi muuttaa. Edelleenkään en ole saanut kristallispalloa edes sisustusesineeksi, en voi tietää tulevasta.
Taloudellisen vastuullisuuden kannalta onneksi olemme tehneet hyviä kauppoja, vaikka varainsiirtoverojakin on tilitetty ihan riittämiin. Rempparahat odottavat tilillä, eikä sitä varten tarvitse ottaa lainaa. Remontilla ylläpidämme kotimme arvoa. Mielestäni sekin on vastuullista.
Kun kirjoitan sisustuksessa, haluan tuoda esille myös vastuullista kulmaa. Remontoimalla me työllistämme ja valitsemalla kotimaisia toimijoita, hyvän kierre kasvaa. Panostan usein suomalaiseen tuotantoon ja aikaa kestävyyteen kalustevalinnoissa. Meillä on monia huonekaluja, jotka ovat kulkeneet mukanamme reilusti yli vuosikymmenen. Jos luovun jostain, etsin sille uuden kodin myymällä tai lahjoittamalla. Vastuullista on olla tietoinen tuotteiden alkuperästä sekä siitä, millaisissa olosuhteissa se on valmistettu.
Ehkä senkin voin rehellisesti sanoa, että sisustan keskivertoa enemmän myös, jos se nyt jotain yllättää. Kaikkien ei ole pakko sisustaa tai remontoida ja se on tosi jees! Mutta jos joku inspiroituu, voidaan ehkä yhdessä pyrkiä tekemään kestäviä valintoja?
Alhaalla olevassa kuvassa näen yhden suosikkiyksityiskohdan kodissamme, seinään upotun takan. Se on todella kaunis! Näen muutaman lempihuonekalun, yli vuosikymmenen palvelleen Artekin ritiläpenkin sekä Kuusilinnan laadukkaan sohvan ja VM Carpetin villapellavamaton, jotka kestivät laadullaan urheasti jouluna tapahtuneen koiran marmeladikatastofin. Kotimaisia tuotteita kaikki, joita voin sydämestäni suositella.
Valitettavasti silmä osuu myös epäkäytännölliseen valaistukseen, repsottavaan listaan ja noen värjäämään takkaluukkuun. Eikö ole aika kiva ajatus, että nämä saadaan remontilla korjattua?
Meistä kukaan ei ole täydellinen. Meillä on suht kompakti ja hyvin energiatehokas talo, kierrätämme kaiken minkä arjessa voimme, ajan sähköautolla, optimoin sähkönkäyttöä ja mökillä elämme veden ja energian omavaraistaloudessa. Silloin tällöin lennän, remontoin, syön lihaa ja ostan vaatteita. En ole täydellinen.
Rakastan kotiani ja haluan tehdä siitä hyvän, huomioiden vastuullisia valintoja, oppien lisää ja jakaa tietoa myös eteenpäin. Riittäisikö se, että yritän tehdä parhaani vallitsevissa olosuhteissa?
LUE MYÖS: Mistä rempataan, mistä haaveillaan
67 Kommentit
Postaus kuulostaa lähinnä siltä, että yrität itsellesi ja kaikille selittää vastuuttomia valintojasi. Jos mietit teidän perheen valintoja esim viimeisen vuoden aikana niin et voi puhua vastuullisuudesta ja olla ymmärtävinäsi asiaa. Kysynpä vain, millaisen maailman haluat lapsillesi ja seuraaville sukupolville? Luulisi sen kiinnostavan aika paljon enemmän kuin tuo kuluttaminen, lentäminen, jatkuva kokemushakuisuus, remontointi, sisustaminen… Mikään noista ei ole välttämätöntä ja kaikki tuhoavat tätä maapalloa. On turha vedota omaan hyvinvointiin. Pitäisi nähdä pidemmälle kuin oma napa. Nykyään iso osa ihmisistä ei ymmärrä vastuutaan tämän maailman eteen. Mitä merkitystä on kattolistoilla tai keittiön tasoilla jonkun hyvinvointiin? Asiat kannattaisi opetella laittamaan oikeaan perspektiiviin niin eiköhän se aito hyvinvointikin joskus löydy.
Niin yritän, mutta tämä on tehtävä jossa en voi onnistua. Olemme lentäneet perheenä viime vuonna yhden edestakaisen lennon Euroopan sisällä, onko se nyt se, jonka jälkeen en saa puhua vastuullisuudesta?
Ei, se syy ei ole yksi lentomatka. Jos luet viestini uudelleen ja ajatuksella niin ehkä ymmärrät että sanon siinä paljon muutakin. Jatkuva kuluttaminen, esim sisustukseen, remontointiin ymym on turhaa maapallon tuhoamista, kaikki kuluttaminen mikä ei ole välttämätöntä. Tätä on osan ihmisistä vaikea ymmärtää tai hyväksyä,kun oma elämäntapa ei siihen sovi. Omia ostoksiaan ei voi esim selitellä että ostan laatua ja suomalaista, jos se on asia mitä ilman pärjäisi. En usko. että tätä keskustelua kannattaa sen enempää jatkaa. Suosittelen seuraamaan somessa esim Emma Karia, Julia Thurenia ja monia muita.
Jos luulit, että ”suutuin” tai pahoitin mieleni tuolla kirjoituksellasi, kuten instagramissa ilmeisesti viittasit niin siitä ei ole kyse. Ei ole kyse minun suuttumisestani vaan aika paljon suuremmista asioista.
Jokainen valitsee itse miten haluaa toteteuttaa vastuullisuutta, olipa kyse autoilusta, ruuasta tai remontista… minusta myös ennakointi on vastuullisuutta. Kuten myös remontti joka on tehty hyvissä ajoin eikä viimetipassa.
Itse ymmärrän hyvin halun pitää remontilla kodin kunnossa.
Hei Milla! ”Kaikki kuluttaminen mikä ei ole välttämätöntä on maapallon tuhoamista.” Tähän lauseeseen viitaten meidän pitäisi lopettaa 90 % siitä mitä me teemme ja ostamme, mennään aika Linkola-ajattelun syvään päähän. En tiedä, miten itse asut ja elät ja arvostan todella paljon, että olet ilmeisesti karsinut kaiken turhan kulutuksen ja elämykset. En itse tähän pysty (mikä on turhaa, on toinen keskustelu), mutta voin tuoda esille hyviä valintoja hieman toisenlaisessa kontekstissa. Tätä keskustelua mielestäni nimenomaan kannattaa jatkaa, nythän vasta on pintaa raapaistu. Kommenttisi oli hyvin syyllistävä ja koen, että jotta voimme tässä asiassa aidosti oppia ja mennä eteenpäin, tarvitsemme enemmän tukemista, yhteistä ajattelua, ratkaisumalleja ja inspiroivia esimerkkejä. On myös todella hyvä muistaa, että some on vain pintaraapaisu kenen tahansa elämästä, teit aika pitkälle menneitä johtopäätöksiä perheemme elämästä. Julia Thuren sanoo, että älä osta turhaa paskaa, mielestäni se on hyvä neuvo. Remontissakin pyrin sitä noudattamaan. En halua tähän keskusteluun vetää ulkopuolisia, mutta ilolla olen seurannut esim. Julian perheen vapaa-ajan asunnon mittavaa remonttia. Onko sinulla somea, josta voisin seurata elämääsi ja valintojasi ja oppia enemmän?
Yhdyn Millan kommenttiin.
Tässä maailmantilanteessa postauksesi tuo valitettavasti esille pinnallisuutesi. Nousukautena se oli joistakin ihailtavaa, mutta tänä päivänä lähinnä tuo esille ymmärtämättömyytesi.
Halauaisiko Mamma avata ajatuksiaan vielä lisään, niin olisi helpompi vastata?
Tässä se on kaikessa lyhykäisyydessään hyvin kiteytetty. Nousukaudella se on voinut olla joistakin ihailtavaa, mutta ei tässä maailmantilanteessa. On ymmärrettävää esim remontoida oikeasti vanhaa taloa ja se on ihan itsestään selvää. Mutta esim 10-15v talo ei varmaan ole vielä sillä tavoin rikki, että remonttia vaatisi. Ehkä se on vain se pinnallisuus mikä saa remontontoimaan. Outoa, että joku saa hyvinvointia siitä onko nyt seinät vaikka juuri tietyn väriset tms. Silloin ollaan asiassa vielä niin pinnallisella tasolla, että en tosiaan näe tämän keskustelun jatkamista kovin hedelmälliseksi.
Kyllä se luonto tuhoutuu myös nousukaudella, eikös? Vai saiko silloin kuluttaa ja nyt kun on taantuma, niin ei. Se, että tulee sisustusblogiin arvostelemaan toisen seinän maalaamisen merkityksellisyyttä ei ole kovin rakentavaa käytöstä. Ympäristön huomioiminen tapahtuu myös remontoidessa ja kyllä, kaunis ja toimiva ympäristö tuo monelle hyvinvointia. Onko se pinnallista? Kyllä, mutta niin on myös moni muu asia elämässä: kosmetiikka ja kauneudenhoito, oman tyylin mukainen pukeutuminen, kauniit ruoka-annokset, uusiin paikkoihin tutustuminen, elämykset, kulttuurikokemukset jne, jos aletaan halkomaan asioita. Aika moni näistä on ns. turhaa eli ei välttämätöntä jokapäiväisessä elämässä, voisimme elää ilmankin. Yksi on yhdelle tärkeä, toinen toiselle. Kaipaisin myös tähän keskusteluun isompaa kuvaa, jolla olisi aidosti merkitystä paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
”Millalle” ihan vinkkinä, että esim 10-15 vuotias puutalo on jo sen ikäinen, että alkaa olla aika pohtia talon ulkomaalausta.
Se on totta, ei tekisi ulkomaalauskaan pahitteeksi etenkin auringonpaahteisilta kohdilta.
Vastuullisuus on minusta aika monisyinen juttu, ja sen sisältö ja käsitteet muuttuvat, ei ole minusta vain yhtä oikeaa käsitystä vastuullisuudesta. Ja jo se, että miettii vastuullisuutta, on minusta positiivista. Jokainen, kenelle se on arvona tärkeä, varmasti toteuttaa sitä omassa elämässään omalla tavalla, eikä kukaan voi sanoa, että toisen tapa on huonompi. Minusta se osoittaa ahdasmielisyyttä, turhaa mustavalkoisuutta. Jokaisen lähtötilanne ja askeleet vastuullisuuden tiellä lienevät erilaiset. Kolmenkymmenen vuoden päästä nykyihmisten tämän hetken ”vastuulliset” valinnat näyttäytyvät ehkä vähän erilaisina kuin tässä hetkessä. Sitäkin ehkä voi miettiä, että some-maailma kertoo vain pienen osan somettajan elämästä, sen perusteella lienee turha vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.
Heippa! Kiitos ajatuksistasi. Tässä keskustelussa todella ääripäät ovat läsnä ja tuntuu haastavalta löytää sopivaa tasoa vuorovaikutukseen, kun toisessa päässä on ajatus, että kaikki ei-paikolllinen kulutus on lopetettava välittömästi. Mutta ehkä tässäkin hyvällä vuorovaikutuksella voimme kaikki oppia toiseltamme, uskon että tavoite on kuitenkin sama.
Lopettakaamme kaikki kuluttaminen ja touhuaminen. Ruokkikaamme lamaa oikein huolella ja porukalla! Katsotaan sitten kenellä on kivaa.
Hyvä kirjoitus kerttu!
Kiitos Aino! Kulutus todella pitää yhteiskuntamme rattaita pyörimässä. Kuluttamisen lopettamisen sijaan pohtisin valintoja, miten kuluttaa. Kuten sanottu, harva meistä on varmastikaan tässä täydellinen.
Hei! Meillä on 30 vuotta sitten itse rakennettu talo, jota me on tuon tuostakin remontoitu. Lasten kasvamisen, energiatehokkuuden ja omien mieltymysten muuttumisen vuoksi.
Juttelin kerran aikuisen tyttäreni kanssa, että olenko elänyt oikein, kun ”kaikki rahat menee talon laittamiseen”. Tytär kysyi, että olenko onnellinen kotona. Vastasin olevani. Niin hän tuumasi, että eikö se siinä tullut vastaus.
Emme ole remontoineet taloa myyntiarvon takia, vaikka kyllähän sekin hivelee, kun joku arvioi talon arvon nousseen hyvin, kun siitä on pidetty huolta.
Onnea ja pitkää pinnaa teille tuleviin remontteihin! Meillä rempattiin viime kesänä keittiö ja siihen reippaan kannattaa panostaa ja kysellä vinkkejä. Minulla oli A4-must have lista mukana, kun mentiin keittiöfirmaan. Siitä sain kiitosta.
Moikka Teija! Siellähän ne rahat ovat tallessa talossa, arvo ja laatu ovat varmasti säilyneet 30 vuoden aikana hyvänä. Tässä myös se, että ihmisillä on erilaisia preferenssejä elämässä, joku matkustaa, toinen laittaa kotia, kolmas vaikka urheilee. Emme ole samasta muotista, emmekä sellaiseen tulevaisuudessakaan mahdu. Ja kiitos toivotuksista, innolla odotan remppavaihetta <3
Muutin vuosi sitten uuteen kotiin ja toin kaikki vanhat huonekalut mukanani. nyt vuoden asuttuani täällä, olen todennut, että ruokapöytä on liian iso tähän tilaan. Harmittaa luopua, mutta toivottavasti uusi löytyy kierrätettynä kuten edellinen. Edelliseen kotiin ostin kaikki huonekalut 8 vuotta sitten ja olen iloinen siitä, että panostin silloin laatuun ja ajattomuuteen koska olen yhä tyytyväinen valintoihini. Eli samanlaisia ajatuksia täällä sisustuksesta. Sitten viitaten tuohon kommenttiin kattolistasta ja keittiön tasosta.. kyllä vaikuttaisi mun henkiseen hyvinvointiin jos joku repsottaa tai ei ole enää toimiva, saati rikki. Toisaalta, tuollaiset kommentit voi heittää roskakoriin sen enempiä miettimättä 🙂
Moi Satu! Näinhän se menee, jos koti vaihtuu, usein matkalla vaihtuu myös jonkun huonekalun osalta tarve. Itse ajattelen, että tässä tilanteessa juuri vanhan kierrättäminen, uuden mahdollinen second hand-ostos tai panostus laadukkaaseen kestävään kalusteeseen on näissä tilanteissa hyviä vaihtoehtoja. Ja kyllä täällä freesataan kodista pois edellisen perheen elämänjäljet, minusta siinä ei ole mitään erikoista edes. Meidän koti nyt <3
Ainahan ihmiset löytävät hyviä perusteluita kuluttamiselle ja ostamiselle, lentämiselle, matkustelulle, maapalloa kuluttaville elämyksille jne. Ihmisiähän tässä vain ollaan, ja maapallo tulee lopulta tuhoutumaan meidän ihmisyytemme takia. Mekin mahtuisimme mieheni kanssa omakotitalon sijaan 30 neliön yksiöön. Voisin kävellä enkä ajaa 16 vuotta vanhalla dieselautollani (jonka ostin uutena ja jonka aion ajaa loppuun). Emme sentään matkustele, koska se on kallista (ei siis siksi että lentomatkustus tuhoaa luontoa). Meillä on myös talossamme alkuperäinen, 30 vuotta vanha keittiö, jonka kanssa kyllä pärjäilee. Olisiko sen remontointi silti ekologista, koska saisin uuden vähemmän kuluttavan lieden nykyisen 31-vuotiaan tilalle? Valintojahan nämä ovat, ja aina joku löytää toisen valinnoista jotain huomautettavaa ja kritisoitavaa. Jos kyseessä on somevaikuttaja, vastuullisuutta jotenkin vaaditaan vieläkin enemmän. Mielestäni on kuitenkin virkistävää havaita, etteivät vaikuttajat ole sen täydellisempiä ihmisiä kuin muutkaan. Ja toki odotan innoissani Kertun keittiöremppaa, jotta saisin inspiraatiota alkaa suunnitella omalle keittiöllemme jotain uudistusta joskus.
Moikka Sari! Tämäpä, jos lopetamme kaiken ei-välttämättön kuluttamisen, meidän pitäisi palata vuosikymmeniä (ellei satoja) taaksepäin. Ei tule tapahtumaan ja siksi on etsittävä tähän aikaan sopivia keinoja. Esim. lentämisen osalta vastuu on pääasiassa lentoyhtiöillä, jotka kehittävät tulevaisuuden matkailua, toissijaisesti yksilöillä, joiden soisi harkitsevan lentämistä entistä paljon tarkemmin. Hyvä että lentojen hinnat nousevat, se pakottaa pohtimaan lentämistä. Kiitos sinulle ajatuksistasi <3
Meillä alkaa huomenna talon ensimmäinen remontti, kun melkein seitsemän vuoden asumisen jälkeen meille rakennetaan vihdoin seinä makuuhuoneeseen. Olen tästä niin onnellinen ja koen myös todella hyvänä asiana, että samalla paikallinen yrittäjä saa töitä. Koti on tärkein paikka ja toivon teille mukavaa remontti-aikaa ja viihtymistä uudessa kodissa!
Hei, onnea ja iloa remonttiin! Kiva kuulla, että kotia saa muokattua vastaamaan paremmin tarpeita. Ja kiitos toivotuksista!
Hei Kerttu! Minua suorastaan suututtaa sinun puolestasi joidenkin kommentointi tähän aiheeseen. Minusta on käsittämätöntä arvostella toisen ratkaisuja vedoten siihen ettei elämäsi tai päätöksesi ole vastuullisia. Vaikka en sinua tunne niin uskon sinun blogiasi ja instaa seuranneena että elät vastuullisemmin kuin moni muu. Ja itseasiassa silläkään ei ole merkitystä, jokainen toteuttaa vastuullisuutta elämässään niinkuin itse parhaaksi kokee ja kykenee. Valintoja on niin monia. Minäkin aion remontoida keittiön tämän vuoden aikana, kyllä se on jo 15 vuotta vanha, mutta myös siksi että haluan viihtyä kodissani ja se on panostusta omaan hyvinvointiin. Jatka samaan malliin, itsellesi ja perheellesi parhaaksi katsomallasi tavalla❤️
Kiitos Miia tuesta! Kyllä kodilla on iso merkitys hyvinvoinnin osana <3 Tsemppiä remppaan!
hoh hoijakkaa mitä ihme kommentointia 🙂 innokkaana odottelen vastuullisia remontti kuulumisia! Jokainen elää ja tekee elämässään niinkuin parhaaksi näkee, tuskin ihmisten tekemättä jättämät remontit tätä maailmaa parantaa 🙂 parantaa vaan oman mielen kun on mieluinen ja ihana koti missä asuu!
Kiitos Satu! <3 Kiva päästä remontoimaan ja laittamaan kotia kuntoon ja omannäköiseksi!
Nyt vaan Kerttu lattialistoilla maailmaa pelastamaan! Kyllä tässä on pientä Kiinan ilmansaasteet ja jäätiköiden sulaminen. Ja kuinka monen kommentoijan työt loppuisivat jos kaikki kuluttaminen lopetetaan? Ainakin välillisesti monen palkka tulee muiden palvelujen tai hyödykkeiden tuottamisesta.
Joskus on parempi katsoa asioita vähän suuremmassa mittakaavassa😀.
Remontoi ja sisusta Kerttu rauhassa,hienoa että ylipäätään ajattelet vastuullisuutta toimissasi.
Ei tämä maapallo remontoimalla tuhoudu😉.
Hei Rita! Ymmärrän kyllä sen, että kulutusta pitää pienentää ja käyttää luonnonvaroja järkevästi. Mutta mikään mustavalkoinen tämä keskustelu ei missään nimessä ole.
Monesti unohdetaan, että vastuullisuutta on monenlaist: ekologista, taloudellista ja sosiaalista. Kovin usein ekologinen vastuullisuus korostuu ja muut unohtuu. Vastuullisuutta on myös se, että kodista pitää huolta, jolloin sen arvo säilyy ja elinkaari pitenee. Vastuullisuutta on myös se, että remontointi tuo jollekin yrittäjälle tai firmalle työtä, jolla ylläpidetään tämän yhteiskunnan pyöriä pyörimässä ja maksetaan eläkkeitä ja sosiaalitukia niitä tarvitseville. Asia ei siis ole niin mustavalkoinen, kuin remonttia kritisoivat antavat ymmärtää. Ja ylipäänsäkään en ymmärrä toisten valintojen kritisointia ja omien valintojen pönkittämistä nimimerkin takaa. Olisi kiva tietää, kritisoivatko nämä kommentoijat samalla tavalla esim. omien ystöviensä ja tuttujensa valintoja ”päin naamaa”? Somessa kun on niin helppo huudella ja jeesustella.
100-prosenttisesti samaa mieltä kanssasi Toinen Sari.
Viisaita sanoja Kerttu🥰 toisia on vaan niin vaikea miellyttää, onneksi ei tarvitsekaan. Nyt jos koskaan remontointi on nimenomaan vastuullista kun samalla työllistetään kotimaisia yrittäjiä. Samalla se on myös itsesi ja perheesi hyvinvoinnista huolehtimista, ja se jos mikä on vastuullisuutta. Innolla odotan remppauutisia!
Kiitos Arja! Toivon todella, että seuraava keittiö aidosti kestää ainakin 20 vuotta, sellaista lähdetään tavoittelemaan!
Remontoiminen, sisustaminen ja muut listalla olevat toimet luovat työpaikkoja. Aika iso pointti mielestäni ottaa huomioon. Voidaanhan sitä kotona kaikki istuskella ja palata 1800 luvulle syömään pettuleipää…
Jännää päästä seuraamaan remonttia! Toivottavasti ne kommentoijat, jotka haluavat ”ystävällisesti valistaa tyhmää kuluttajaa” lopettavat blogisi seuraamisen, jotta voit ja haluat jakaa remppakuulumisia, eikä joka kerta tarvitse pohtia, kuka tulee tällä kertaa etsimään kultareunaisen pilven tummempaa puolta valinnoistanne. Itse en viitsi aikaani tuhlata blogeihin, jotka herättävät minussa vain negatiivista fiilistä. Tässä kriisiytyneessä maailmassa jokainen fiksu ihminen puntaroi vastuullisuutta ja toteuttaa sitä kukin tavallaan. Ja kaiken sodan, pandemian ja rahoitusalan kriisin keskellä tällaset blogit tuovat keveyttä ja viihtymistä arkeen. Tovottavasti tosiaan jaksat jatkaa!
Uuden suunnittelu on ihanaa! Saa nautiskella!
Kerttu, toivottavasti et kritiikin takia lopeta bloggausta. Tärkeistä asioista täällä kirjoitetaan ja on hyvä miettiä vastuullista kuluttamista ja remontoimista. Laittakaa vanha keittiö myyntiin ja parhaassa tapauksessa joku tulee sen teiltä hakemaan ja purkamaan ja maksaakin vielä siitä. Näin meille ainakin kävi, kun teimme keittiöremontin reilut viisi vuotta sitten. Tosi kiva päästä seuraamaan teidän remonttia ja kiva, kun kommentteja tulee tavallista enemmän!
Hei Jonna! En toki lopeta <3 Tottakai vanha keittiö saa uuden elämän ja kaikki mahdollinen kierrätetään. Kiitos sinulle viestistä ja täälläkin ilolla kotiprojekteja odotellaan!
Maailma muuttuu ja ihmisten arvot sen mukana. Se, mikä oli suosittua blogeissa 10 vuotta sitten, ei välttämättä ole sitä enää tänään. Tällä viittaan aikakauteen kun ostaminen, varustekilpailu, uuden kiilto ja kuluttuaminen olivat kuuminta hottia monessa blogissa. Nyt se tuntuu ajastaan jäljessä olevalta toiminnalta ja koen, että kysyntää on enemmänkin juuri ekologisesti vastuulliselle sisustamiselle. Enkä usko olevani yksin tämän ajatuksen kanssa vaikka moni yllä kommentoinut tuokin mieleeni ilmasto-denialistien kootut selitykset (esim. verratkaa Kiinaan, ei mitään väliä mitä täällä tehdään!). Itse toivon vastuullisuutta, kohtuullisuutta ja maltillisuutta uusina trendeinä. Pyritään siihen jokainen kohdallansa, eikös vaan. 🙂
Hei MP! Just näin, maailma on muuttunut muutamassa vuodessa valtavasti ja koko ajan tietoisuus (ja ääriajattelu sen mukana) lisääntyy. Ainakin seuraamissani sisustusblogeissa esim. trendipuhe on jäänyt oikeastaan lähes kokonaan pois, enkä itsekään trendikoosteita ole tehnyt aikoihin. Kuten tässäkin postauksessa kirjoitan, haluan oppia lisää ja samalla vaikuttajana olla jakamassa tietoa eteenpäin.
Lisäys vielä ylläolevaan kommenttiini: Itse pidän vanhan korjaamista ja kunnostamista (myös sen talon!) vastuullisena toimintana kun se tehdään tarpeesta ja sillä pidennetään talon elinkaarta. Luulen, että keskustelussa puhutaan ehkä vähän eri asioista. Itse vastustan kertakäyttökulttuuria voimakkaasti. Sen sijaan harkittu remontti ei sitä ole. Mahtavatko kaikki kommentoijat, puolesta ja vastaan jos näin voi sanoa, ymmärtää tätä että keskustelussa menevät osalta puurot ja vellit nyt sekaisin?
Tässä on varmasti mennyt puurot ja vellit moneen kertaan sekaisin 😀 Enkä itsekään ole mikään erityinen vastuullisuusasiantuntija. Mutta toivottavasti tässä voi oppia matkalla ja etenkin yhdessä rakentaen, ei hajottaen ja syyllisiä etsien.
”Mikä merkitys on sillä, että asukkailla on hyvä olla kotonaan omaan itselleen visuaalisesti viehättävässä ympäristössä?” Maaret Kallio kirjoitti tästä (eli omannäköisestä elämästä) hyvän kolumnin Hesariin tammikuun alussa! Itseni se ainakin haastoi pohtimaan sitä, miten omannäköinen elämä ja laajempi yhteisön hyvä ovat välillä ristiriidassa. Kuitenkin nämä reaktiot, joita olet blogiisi saanut, ovat täysin ylimitoitettuja!
Sinänsä ymmärrän kommentoijien pointin aivan hyvin: onhan se tietyssä määrin irvokasta, että me pohdimme täällä yksilön hyvinvointia repsottavien lattialistojen kanssa, kun samaan aikaan ylikulutuksesta johtuvat luonnonkatastrofit ajavat toisia kodittomiksi ja jopa tappavat. Uskon myös, että on hiljaisuutta parempi, että nämä saamasi kommentit kannustivat sinua kirjoittamaan tämän postauksen. Kaikki varmaan jaetaan kuitenkin se toive, että pystyisimme pienentämään kulutustamme sen 75 %:a, mitä kestävä tulevaisuus vaatii. Omia arvoja ja arvostuksia on vaikeaa muuttaa, mutta ajan kanssa ja puhumalla se muutos tapahtuu <3
Kyllä, olemme aivan superetuoikeutettuja ja ongelmamme ovat hyvin suurelta osin myös täysin etuoikeutettujen ongelmia. Uskoisin, että kulutuksen pienentämiseen päästään aivan erilaisin keinoin, kun syyllistämällä ja osoittelemalla. En tietenkään halua, että oma onneni vie joltain toiselta onnea pois. Kuten sanottu, haluan tehdä vastuullisia ja kestäviä valintoja ja toivon, että myös tässä remontissa voin sellaisia tehdä ja myös muita inspiroida samalle tielle.
Hui, mikä keskustelu tästä syntyi. Tunnustan aloittaneeni sen edellisessä postauksessa.
Omalta osaltani haluan sanoa, ettei tarkoitukseni ollut tuomion julistus vaan omien ajatusten ja pohdintojen esiin nosto, eikä ensimmäisen kiven heitto.
Niin se vaan on, että aika on eri kuin hetki sitten. Monella tapaa on tosi hyvä, että moni näköjään pohtii kuluttamistaan ja kuinka voi muuttaa sitä.
Mustavalkoisuus ei meitä vie eteen päin tässä asiassa, koska harmaan sävyjä on paljon. Se, mikä nyt on ekologisuuden huipentuma, voi hetken kuluttua paljastua täydeksi flopiksi ja viherpesuksi.
Pieni ihminen yrittää tehdä parhaansa. Omana lähtökohtana tähän asiaan on se, etten yliremontoisi turhaan ja se, mitä on hankittava, hankitaan pitkälle tulevaisuuteen. Aika hyväosaisen pohdintaa, eikö 🙂
Sitähän me maailman mittakaavassa olemme, vaikka taloutemme onkin kiristynyt.
Tässä ilmastossa savimajassa ei voi edes asua, joten emme voi elää täällä puhtaan ekologisesti. Mihinkään äärimmäisyyksiin ei voi lähteä. Loppuen lopuksi se vaan ahdistaa ja pidemmän päälle jopa lamaannuttaa näköalattomuudessaan. Vähän niin kuin tiukka dieetti ei toimi vaan kohtuullisuus. Ja elämässä on aina oltava toivoa, jopa ilmastoasioissa.
Kiitos H, mielestäni olet rakentavasti tätä puolta tuonut esille ja se on totta, että kulutusta voimme laskea jokainen suht helposti jonkin verran tekemällä hyviä valintoja arjessamme. Tätä koen, että olen itsekin jo usean vuoden ajan tehnyt. Se, mihin tämä keskustelu johti, oli vaatimus kaiken ”turhan” kuluttamisen lopettamisesta, pinnalliseksi ja itsekkääksi syyttelyyn jne. Varmasti me länsimaalaiset ihmiset olemme suurilta osin pinnallisia ja itsekkäitä eli ei se nyt ihan metsään mennyt 😀 Toivoisin kuitenkin rakentavaa keskustelua, jolloin on aidosti mahdollisuus tarkastella omaa toimintaa, eikä vain nostaa suojamuureja näkymättömiä eli anonyymeja ihmisiä vastaan. Kohtuullisuutta siis toivon monilta osin, keskusteluun ja kulutukseen. Ja ehkä sellaista kykyä, että kysyy ennen kuin tuomitsee ja mahdollisesti vielä astuisi sen toisen saappaisiin hetkiseksi.
Moi! Mun mielestä on ihanaa, että jonkun korvaan särähtää kuluttaminen. Mielestäni asenne, että ansaitsemme tämän ja kerran täällä eletään tyyppinen ajattelu ei välttämättä lisää onnellisuuttamme vaan korottaa vain meidän keskiluokan asumisen standardeja lisäten resurssien turhaa kulutusta, joka ei siis lisää onnea tietyn rajan jälkeen. Peräänkuulutan asioihin T Y Y T Y M I S T Ä. 😊
Hei T! Toki pitää tyytyä ja mielestäni monen asian kohdalla niin teenkin. Ei ole täydellistä, eikä tarvitse olla. Se, että haluan rempata kuluneen (kaapit hankaa, maalit lohkeaa) keittiön, on myös talosta ja perheen arjesta huolehtimista. Käveletkö itse rikkinäisillä kengillä niin, että sukat kastuu? On niin helppoa peräänkuuluttaa T Y Y T Y M I S T Ä, eiköhän meidän useimman elämään mahdu myös asioita, joihin olemme syystä tai toisesta tyytyneet.
Mielestäni on erittäin tervettä, että noin uuden kodin remontoimista kritisoidaan. Meidän länsimaalaisten on ihan oikeasti vähennettävä kulutustamme radikaalisti. Itse olen vuosien mittaan opetellut sietämään esim noita repsottavia listoja, saati sitten paljon isompia asioita. Haluan jättää lapsilleni elettävän maapallon, ja haluaisin että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus samaan. Nyt ei ole, ja jos juuri minä ja me emme laske standardejamme ja kuluttamisemme normeja, ei siihen ole ollenkaan mahdollisuuksia.
Voisiko ajatella, että keskustelu olisi tervettä? Yhteisen ymmärryksen luominen? Somen ilmapiiri on se, että on ookoo tulla toiselle sanomaan mitä vain perusteella x, jolloin hyvätkin asiat peittyvät.
En ota kantaa Kertun tai kenenkään muun remonttien tai muun kulutuksen tarpeellisuuteen yksilötasolla. Tämä ”keskusteluketju” ei oikein vaikuta keskustelulta. Kaksi eriävän mielipiteen edustajaa vastaan vaikka kuinka monta puolesta puhujaa, jotka toistaa samat argumentit. Jos nostetaan asiat keskusteluun, pitää myös kuunnella ne ei omaan mieleen olevat mielipiteet. Minusta alussa olevissa kommenteissa on kuitenkin täysin totta länsimaisen elämän ongelmakohta: ylikuluttaminen. Josta ei kyllä päästä yli eikä ympäri selittelemällä. Miten ylikuluttamisen ongelma ratkaistaan ei tasan ratkea meikäläisen sukupolvelta. Toivo on nuorissa, jotka muuttaisivat ajatteluaan ja sen seurauksena toimintaansa miten eletään radikaalisti.
Samaan mieltä, hyvin haastava tämä keskusten sävy. Länsimaalaisen ihmisen ylikuluttaminen ei ratkea sillä, että remonttia kaipaavaa keittiötä ei remontoida, vaan sillä, että voisimme yhdessä ottaa asioihin uudenlaisen otteen. Keittiöremontit ovat yleensäkin aika harvinaisia ostopäätöksiä, eikä mitään hetken mielijohteita. Ja siis ymmärrän, että tässä ei enää ole hetkeen puhuttu vain minun remonteista. Itse haluan toimivan maapallon lisäksi jättää lapsilleni toimivan kodin, jolla on jotain arvoa. Asiat eivät ole vastakkaisia. Kyllä seuraava sukupolvikin kaipaa kannustusta, hyviä innovaatioita, yhteistä ymmärrystä ja suurempaa kuvaa, ennen kuin ovat tätä palloa pelastamassa.
Nyt on kyllä poikkeuksellisen herkkänahkaista. Eli tuntuu osuneen johonkin, kun omalla hyvinvoinnilla perustellaan ylikulutusta. Jossain ei ehkä voida niin hyvin: ja kiinnostavaa on, että moni muu bloggaaja puolustaa tätä ja keksii puolustuteluja asialle. Pitäisikö vaan katsoa peiliin?
Ylikulutus on alkanut ja jatkunut jo 1970-luvulta, joten. a) ei tässä olla uuden asian äärellä b) tämä ei taida olla vain bloggaajien ongelma. Sen sijaan, että tuomitaan jonkun yksittäisen ihmisen remontti, voisi mennä ihan sinne arkeen: kasvispainotteinen ruoka, kohtuulliset asumisneliöt ja uusiutuvan energian hyödyntäminen lienevät hyviä tapoja aloittaa. Juuri kieltäydyn jälleen lentokoneella tehtästä pr-matkasta, mutta eihän näitä ole kukaan kysynyt. Luulen, että ihan kaikilla meillä on mahdollisuus katsoa peiliin ja tarkastella omaa toimintaa ja oppia lisää.
Ja kuka sen määrittää, mikä on ylikulutusta? Sinäkö? Kannattaisiko sinun katsoa peiliin ja pohtia, mikä oikeuttaa sieltä katsovan henkilön tuomitsemaan muita ylikuluttamisesta yhden blogipostauksen perusteella? Yksi keittiön uusiminen 10 vuoden käytön jälkeen ja seinien maalaaminen ei kerro Kertun perheen arjen valinnoista mitään, ja väitän, että ne ovat ne jokapäiväiset vastuulliset valinnat, joilla on merkitystä, ei 10 vuoden jälkeen tehtävällä remontilla. Vähän sävyjä siis tähän mustavalkoiseen keskusteluun!
Itsekin ajattelen, että arjen teoilla on suurin merkitys. Mutta toki kokonaisuus myös ratkaisee.
Vastuullisuus on toki tärkeää, mutta en voi ihan ymmärtää, miksi sitä pitää tuoda esille ikävästi ja tuomitsevasti, ja vielä henkilöön kohdistuen niin, että todennäköisesti ei toista edes henkilökohtaisesti tunne… Nyt näistä tulee sellainen fiilis, että kommentoijalla on paha päivä tai kateus..
Kukin saa tietysti tehdä omalle kodilleen mitä haluaa ja turha tästä on moralisoida. Toki on ikävää, jos keittiö on vaihtokunnossa jo 10 vuoden jälkeen, koska keittiön eliniän pitäisi kyllä olla pidempi. Itselläni on varsin hintava keittiö, jossa 10 vuoden jälkeen näkyy vain satunnaisia kolhuja, mutta vaihtokunnossa ei todellakaan ole. Kun Kertun keittiö ei ole kestänyt, niin mitä kukaan meistä on sen remontoinnista moralisoimaan -pelkkien mielikuvien perusteella.
Jokainen meistä toki joka päiväisillä valinnoillaan vaikuttaa ympäristöön, mutta on myös hyvä tiedostaa mittakaavat. Ihan käymällä Intiassa teollisuusalueilla näkee sen, paljonko saastetta ja roskaa on joka puolella -siinä meidän listat ovat pientä. Lisäksi vaikkapa ihan Euroopan sisällä vaikkapa jätteiden lajittelun tasossa on paljon eroa, kaikkialla ei todellakaan olla samalla tasolla kuin Suomessa. Toki jokaisen meistä on kannettava kortemme kekoon, ja me hyvällä elintasolla olemme velvoitettuja panostamaan vielä enemmän.
Hyviä kommentteja on ollut myös mm. taloudellisesta vastuusta. Olenpa itsekin ollut yrittäjäperheessä, johon laman vaikutukset 90-luvulla olivat kovia ja lähisukulainen rakennusyrityksen talousvaikeuksien vuoksi päätyi lopettamaan elämänsä. Nämä vaikutukset näkyivät pitkään -ja näkyvät vieläkin.. Ehkäpä sekin on vastuullista, että pidetään taloudenpyörät jollain tavoin pyörimässä ja mahdollistetaan muillekin kohtuullinen elintaso?
”Päästään” sättimään yksityishenkilöä, koska kohde on helppo. Unohdetaan miettiä, mitä rakennusyritykset tekevät. Paljonko asuntoja on tyhjillään, paljonko uusia taloja joudutaan remppaamaan, koska ne on huonosti rakennettu, paljonko rakennetaan uutta ja taas uutta. Jaksaisipa ihmiset samalla innolla olla puuttumassa ylipäänsä rakennusyritysten toimintaan ja sen käytäntöihin, mutta kun ei jakseta perehtyä. Toki tämä kommentti lähtee aivan eri suuntaan, mutten myöskään näe niin syvää pointtia joissakin kommenteissa mitä niissä hehkutetaan. Kun lähdetään miettimään asioita laajemmin voidaan asettaa perspektiivi. Tässä toki tullaankin loputtomaan suohon, koska aina voi olla asiat huonommin tai paremmin, valita se huonompi tai parempi vaihtoehto, mikä on se asetettu perspektiivi.
Sanoisitko sen kahvipöydässä?
Niin, meillä kaikilla olisi tässä asiassa parantamisen varaa. Se, että yksi ei vähennä kulutusta, ei ole toisen syy olla tekemättä samoin. Keskustelu olisi varmasti lähtenyt eri uralle alunperin, jos se olisi käyty samaan sävyyn kun ihmiset toisilleen kahvipöydässä keskustelevat. Ainakin minä haluan oppia ja ymmärtää enemmän! Remontille on tarve kodin kunnon ylläpitäjänä ja sillä on merkitystä ihmisen hyvinvoinnille pienessä mittakaavassa. Sitten tullaan vastuullisiin tapoihin tehdä se remontti ja etsiä kestävämpiä tapoja.
Tällainen keskustelu jossa aidosti vaihdetaan mielipiteitä, on minusta tervetullutta. Keskustelua seuranneena ajattelen, että tässä puhutaan myös arvokysymyksistä, millaisia asioita arvostaa elämässä. Ja se kun toisen arvomaailma on kaukana omasta, voi joskus nostaa tunteita. Toisinaan arvot voivat myös elämänvaiheiden myötä muuttua. Itsellenikin oli 10 vuotta sitten tärkeää kodin sisustaminen ja remonttisuunnitelmat. Näin jälkikäteen havaitsin, että halusin silloin aina jotain lisää enkä koskaan tyytynyt siihen mitä oli. Elämä heitti sitten häränpyllyä ja erilaisten vaikeiden vaiheiden jälkeen löysin elämäni rakkauden. Sen jälkeen suhde materialismiin muuttui. Nyt olen onnellinen enkä kaipaa enää mitään elämääni. Parasta elämässä on olla saada vaan olla läheisten seurassa kotona ja vaikkapa vaan jutella ilta sohvalla puolison kanssa. Koti on paras paikka silloin kun se on turvapaikka ja siellä on rakkautta 🥰
Ihana kuulla ❤️
Ihana blogi, ihana kun olet jaksanut kirjoittaa, olen lueskellut varmaan melkein alusta asti, mutta nyt kommentoin ekaa kertaa. Voi ei mitä kommentteja 😰
Ymmärsin, oivalsin ja iloitsin kun luin alkuvuonna että päätitte lähteä vanhoille asuinkulmille takaisin, jostain syystä edellinen kotinne ei tuntunut täältä ruudun takaakaan niin kodikkaalta kuin vanha talo vaikka olikin upean tyylikäs. Ja remontointi nyt vaan on usein välttämätöntä.
Harmittaa oikein että jotkut levittää täällä mielipahaansa ja pahimmillaan sammuttaa harvojen bloggaajien kirjoitusilon.
Itse odotan innolla että saisin nähdä lisää nurkkia ja seurata teidän uuden Kodin remontin etenemistä täällä! 😊
Lämmin kiitos Heidi! On niin vaikea miellyttää isoa joukkoa ihmisiä ja kun lukijoita / seuraajia on tuhansi, mahtuu mukaan myös monenlaisia mielipiteitä ja ilmaisutyylejä. Vanhoilla kotikulmilla on oikein ihana olla!
Apua.
Mielestäni olet toiminut kivasti, kun et ole ”retostellut” teille uuden kodin vioilla. Se kun on jonkun muun vanha koti, ja mielestäni on tosi kiva, ettei edellisen omistajan valintoja kritisoi julkisesti. Joskus kun jopa näkee ennen -kuvia niin, että kuvat on myyntikuvista, eli jonkun muun elämä näkyy niissä kuvissa.
Yhtä kaikki, yleensä remontoinnillle on joku syy. Joku on rikki tai asia ei vaan omassa arjessa toimi.
Meillä on 16 vuotta vanha koti, ja pesuhuone on remontoitu kaksi kertaa. Ollaanko pinnallisia? Ei. Kaksi kertaa on raksamiehet rakentaneet päin peetä ja seurauksena vesivahinko. Kaksi kertaa. Mielelläni olisin jättänyt molemmat remontit tekemättä.
Kotona vietetään niin paljon aikaa, että jokaisella on oikeus tehdä kotonaan ja kodilleen ihan mitä haluaa. Oli somevaikuttaja tai ei. Vastuullisuus on niin paljon muutakin kuin remontointi tai remontoimatta jättäminen.
Kiitos ❤️ Tämä on toki ollut tavoite, sillä on ihan erilaista puhua itse rakentamasta talosta tai uudiskohteeseeta, talo on ollut vuosikymmenen rakas koti toiselle perheelle. He ovat myös tehneet erinomaisia, ajattomia valintoja, joita arvostan. Elämänjälkiä tulee, ne kuuluvat asiaan. Pian on meidän aika tehdä omamme 🥰
Mielenkiintoinen postaus. Tämä maailma on mennyt siinä suhteessa sekaisin, että ei muisteta sitä 80/20 sääntöä. Olisi tärkeämpää löytää ne 20 % maailmaa tuhoavista asioista, koska ne todennäköisesti aiheuttavat 80 % kaikesta tuhosta. Tuntuu äärettömän typerältä esimerkiksi vähentää lentomatkailua, kun tyhjiä lentoja lennetään kymmenien tuhansien matkojen edestä kuukaudessa (tästä oli Hesarissakin juttua). itse olemme keskittyneet niihin tärkeimpiin asioihin jo pidemmän aikaa, sitten jos jää aikaa voi perehtyä niihin mitättömämpiinkin juttuihin. Mutta todellisuudessa me ei täällä voida vaikuttaa merkittävästi maailman tilanteeseen vaikka lopetettaisiin koko eläminen Suomessa. Koska on Kiina, joka tälläkin hetkellä rakentaa 2 uutta kivihiilivoimalaa kuukaudessa!
Mutta on tärkeintä etsiä omasta arjesta ne muutama isointa juttua, joilla voi vähentää ympäristön kuormitusta. Itse olemme luopuneet toisesta autosta (asumme joukkoliikenteen ulkopuolella, joten sen palveluita ei juuri ole käytössä), vähentäneet sähkön kulutusta 80 % (mm. muilla lämmitystavoilla, laskemalla sisälämpötila 16, käymällä vain kerran viikossa pikasuihkussa). Kun tekee muutaman isomman muutoksen arkeen, tapahtuu ajattelussakin muutos ja pienemmät muutokset tulevat kuin itsestään. Olen saanut perinnön kautta ison talon täynnä roinaa ja aluksi ajattelin tilata roskalavan ja heittää kaiken pois. Kunnes tajusin, että sillä vain pahennan maailman tilannetta. Olemme pyrkineet olla hankkimatta mitään uutta ja vanhasta olemmekin saaneet perheen myötä kasattua/askarreltua/ rakennettua/ ommeltua ja tuunattua ison osan siihen elämäntilanteeseen sopivista tavaroista. Toki mariekondomaailmassa koti on tuonutkin aluksi häpeää, mutta lopulta tässä viimeisen 15 vuoden aikana ajatusmaailma on kääntynyt (etenkin viimeisen parin vuoden aikana) ja nyt silloinen valinta säästää kaikki onkin ollut loistava. Eikä tavarat ole vain meidän hyödyksi, olemme lahjoittaneet ja lainanneet niin sukulaisille, naapureille kuin ystävillekin tavaroita, joita kodistamme löytyy.
Hei, olen palannut tekstisi pariin nyt useita kertoja. Nyt vasta luin kommentit ja hämmennyin. Hienoa että remontointi ja vastuullisuus herättää keskustelua. Itse kuulun siihen koulu kuntaan joka on aikaisemmin mielellään remontoinut asunnon lattiasta kattoon haluten uutta pintaa. Ajan kuluessa ymmärrys on kasvanut ja ajatus muuttunut siihen suuntaan että korjaamalla ja huoltamalla pääsee pitkälle. Mutta tyytyminen vanhaan on edelleen vaikeampaa kuin uuden hankkiminen. Joten jos vaan ”uskallat” niin olisin todella kiinnostunut lukemaan mitä vaihtoehtoja harkitsitte, miksi pois suljitte jotkut vaihtoehdot ja miksi päädyitte valintoihinne vastuullisuuden eri näkökulmista. Ajattelen että niin itsellä kuin monilla muilla olisi paljon opittavaa jo siitä että mitä vaihtoehtoja on tarjolla. Remontointi ja rakentamisen alueella on runsaasti asioita joita tarvitsisi selvittää jotta pystyisi tekemään vastuullisia valintoja, joten kun sinulla Kerttu taitaa olla hieman keskivertoa enemmän tietämystä asioista, voisitko avata sitä myös meille lukijoille?
Hei! Kiitos viestistä ja hyvistä pohdinnoista. Ajattelen, että se mitä voin ja mitä täytyykin tehdä, on nostaa remontoinnin vastuullisuus yhdeksi tärkeäksi teemaksi. Eli pohtia, millaisia valintoja kannatta tehdä, jotta voimme toimia kestävästi ja vastuullisesti. Minulla ei varmasti ole vielä kaikkia vastauksia, mutta uskon että ammattilaisten kanssa löydämme tähän vastauksia ja näkökulmia! Tärkeä aihe.